aloittelijan aikakirja pt 1: alkusanat.

Moro te kaikki kelloista kiiinnostuneet! Mä oon Aleksi Tuusulasta ja päädyin vähän sattumaltakin kirjoittelemaan tänne Kiipperin uuteen kelloblogiin. Seuraavan vuoden aikana tuun kirjoittelemaan paljon siitä, miten tällanen täysin kellotietämätön kaveri on imautunut voimalla kellojen maailmaan ja kelloholisoitunut pikkuhiljaa.

Täysin amatööri tässä ollaan kuitenkin vielä, eli jos mulle tuotaisiin arvokello ja siitä hyvin tehty feikkiversio eteen, niin mä en oo oikee ihminen niitä eroja tunnistamaan 😂 Sen verran vähän tässä parissa vuodessa oon ehtinyt tutustumaan tai sanotaanko, että ehtinyt tutkimaan kellomaailmaa – onhan sitä mielenkiintoista settiä maailma täysi viisarikaupalla.

Oon ite elokuussa täyttänyt 30v (mun ainoa kriisi oli kellokriisi, onneksi). Mun ikäluokka ei enää ole hirveän kiinnostunut ollut kelloista – ajanhan näkee kännykästä ja onhan ne nyt saakelin epäkäytännöllisiä, kun pitäis paristoa vaihtaa tai koneistoakin huoltaa. Omassa kaveripiirissä ei esimerkiksi kenelläkään ole ollut hirveästi mitään käyttökelloa / älykelloa ihmeellisempää.

Jotakuta saattaa kiinnostaa ehkä, että minkälainen mun oma kelloarsenaali on. Jos ei oteta mukaan mun 6 vuotta sitten saamaani kvartsi-Lotusta (kiitos mutsi ja faija <3), niin mun ensimmäinen kellohankinta tapahtui pari kuukautta sitten. Tähän tutkimusmatkaan, josta se kello sitten viimein löytyi ranteeseen, meni aika pitkälti kokonainen vuosi, jossa mieltymykset, kiinnostuksen kohteet ja päättämättömyyden sekä turhautumisen eri tasot vaihtelivat äärimmäisen lukemattomia kertoja.

Down the rabbit hole we go! 

Itse matkasin tosiaan mun kellomieltymyksissä suhteellisen vivahteikkaan seikkailuretken. Ensirakkaus oli Seikon Cocktail Time -sarja. Tyylikkäitä pukukelloja sopivassa hintaluokassa ekaksi kelloksi. Jostain syystä tästä mielenkiinto kävi Tissotin LeLocle -malleihin. Yht’äkkiä lisää Seikoja. Jenkkifoorumeilta löytyi mielenkiintoista juttua mikrovalmistajista – montakohan niistäkin tuli tutkittua läpi? Samalla vähän vaivihkaa koko ajan nousi ne speksit, mitä kellolta kaipaa ja siinä sivussa nousi myös hinta. Yllättikö ketään? Monesti mietin, että teenköhän mä tästä päätöksestä koskaan loppua vai jatkanko tässä kuumottelevassa kellojen kiirastulessa ikuisesti.

Sukelluskelloista en aluksi perustanut yhtään, mutta sitten mä törmäsin Seikon Mini Turtleen. Mitäköhän muita pienempiä suklareita maailmalla pyörii? Ja nnnnnoin siinä vierähti taas pari kuukautta suklareita tutkiessa. Tiedättekö sen fiiliksen, kun pamauttaa Redditiin tai Youtubeen ja sit huomaa, että kappas, 6 tuntia vierähti ilman nälkää tai janoa. Tätä se on välillä ollut mulle kelloja tutkiessa. Mielessä siintää ainoastaan, että se täydellinen, tai vielä tota aikasempaa täydellisempi, kello odottaa jossain tossa nurkan takana.

Satoja tunteja foorumeilla opetti lisää kellojen koneistoista, mekaniikasta, huoltamisesta, mutta myös asenteista ja tarinoista, joita liittyy tiettyihin merkkeihin. Isojen poikien juttuja kuunnellessa en voi väittää, etteivätkö monet stoorit olisi vaikuttanut omiin asenteisiin myös kellotutkimuksissa.

Niin, se kello!

No, loppu hyvin kaikki hyvin ja nyt parhaillaankin tätä kirjoitettaessa ranteessa killuu Sinn 556 Jubiläum eli 556-mallin juhlapainos. Näitä on tehty yhteensä 1000 kpl ja omassani läpinäkyvän takakuoren läpi paistaa metallin värisenä 133. Ei sillä, että numeroinnilla olisi mulle sen enempää merkitystä, mutta onhan se nyt ihan kiva, että tuntee omistavansa jotakin ainutlaatuista. Vähän niin kuin frendiporukassa se pienpanimobisse kädessä, mistä kukaan ei oo kuullut – onhan se nyt kiva, kun joku kysyy, että mikä toi on? Kyllähän se kutkuttaa, pakko myöntää.

Mikä niissä kelloissa kiehtoo?

Toisaalta, se ehkä muutenkin kelloissa viehättää – jokainen niistä on oma mekaaninen entiteettinsä, jolla tuntuu olevan oma henki, tarina ja sielunelämä. Kellot puhuttelee katsojaansa tai käyttäjäänsä aika monin eri tavoin. Tiettyyn merkkiin tai malliin voi olla jonkinlainen tunneside, mutta myös ulkonäöllisiä aspekteja löytyy detaljitasolla aika huikea määrä. On taulun väri ja sen eläminen erilaisissa valoissa, viisarien muoto, kruunujen hienot logokaiverrukset, istuvuus käteen, miltä kello näyttää ranteessa, millaiset tuntimerkit taulussa on ja paaaaaaljon muuta. Puhumattakaan siitä, miten joku kello saattaa näyttää täysin eri kapistukselta pelkällä rannekkeen vaihdolla. Jostain syystä itsellä on fiksaatio ruskeisiin nahkarannekkeisiin – ne vaan miellyttää silmää kaikkialla.

Let’s go!

Mukavaa, jos jaksoit lukea mun ensimmäisiä jaaritteluja tänne asti. Palataan about marraskuun vaihteessa seuraavien stoorien merkeissä ja katsotaan, minkälaisia aasinsiltoja siellä odottaa.

Mukavaa alkanutta syksyä kaikille!