aloittelijan aikakirja pt 6: epävarmuutta kellomarkkinoilla?
Morjens pitkästä aikaa! Se olisi syksy nyt ja kostea viima alkaa puremaan pitkin kasvoja. Pimenevät illat pistävät miettimään tällä hetkellä maailman hulluutta ja pohdinnat veivät tästä myös kellomaailmaan – mitä mietteitä omasta harrastuksesta herää ja miten tilanne vaikuttaa kelloalan toimijoihin. Aiheeseen voisi hukuttautua vaikka kuinka syvälle, mutta raapaistaan nyt hieman pintaa ainakin.
Mitä omalle harrastukselle kuuluu?
Euroopassa ja koko maailmassa eletään melko erilaista aikaa viime syksyyn (ja kesään) peilaten, jolloin oma kelloharrastukseni alkoi. Surkuhupaisaa tässä on se, että nyt korona globaalina pandemiana ei oikein edes tunnu miltään uusien uhkien keskellä.
Tässä on ollut oma kellokuume jo jonkin aikaa taas kovilla – jostain syystä olen saanut päähänpinttymän, että en voi elää tällä hetkellä ilman Lacon pilottia. Ja Seiko Prospex Alpinist 1959:a. Jajaja. Sisäinen tuska on valtaisa ja kun vielä kärsimätönkin on pieni ihminen. Mielen perukoilla kuitenkin ääni käskee hetken miettimään sitä nk. oikeaa hetkeä. Mutta. Kaikkiin meihin ei tietty nyt läpikäytävä turbulenssi vaikuta aivan samalla tavoin, joten iloitsen uusien kiipperienne puolesta!
Luksusvalmistajien tuska
Kalliimman pään kellovalmistajilla ei ole ihan hirvittävän helppoa tällä hetkellä. Osien ja materiaalien saatavuudessa on haasteita, minkä takia esimerkiksi merkkihuollotkin saattavat joissain tapauksissa venyä viikoista monien kuukausien mittaisiksi. Sama pätee myös uusien high-end mallien tuotantojonojen purkamiseen. Valmistusvolyymiä kun ei voi vain taikoen lisätä – jokainen arvokello on kuitenkin aikaa ja merkittävän määrän käsityötä vaativa prosessi.
Kellomarkkinat elävät tottakai samalla tavalla heijastellen globaalia taloustilannetta kuin mitkä vain muutkin markkinat. Mielenkiintoisena lisänä kryptomarkkinoiden katastrofaalinen sukellus aiheutti vielä pientä buustia käytettyjen arvokellojen räjähdysmäiseen kasvuun markkinoilla. Niin vaan ne kryptomarkkinatkin mukailevat rahoitusmarkkinoiden käyriä.
Erityisesti luksussegmentit, kuten kellot ja korut esimerkiksi, ovat haavoittuvaisia, kun globaalin talouden mittarit ovat pakkasen puolella. Monestihan fyysistä varallisuutta vaihdetaan rahaksi ja uusia ei-niin-välttämättömiä hankintoja mietitään uudelleen muutamaan otteeseen ennen ostopäätöksiä.
Huipuista ylös vai alas?
Silmään on pistänyt nyt alkusyksystä erityisesti käytettyjen high-end mallien hintojen lasku suurimmista huipuista kansainvälisellä tasolla. Piikkien tasoittuminen alkaa myös pikkuhiljaa näkymään täällä härmässä, kun tarjonta alkaa ylittämään kysyntää. Aivan holistinen ilmiö ei kuitenkaan ole kyseessä, sillä osa nostaa arvoaan edelleen tasaisessa sykkeessä.
On mielenkiintoista nähdä, miten markkinat korjaavat hintoja ja mihin uudet hintatasot tulevat asettumaan. Isona kysymysmerkkinä on erityisesti, mitä tapahtuu, jos arvokellojen määrä edelleen lisääntyy huomattavasti käytetyillä markkinoilla: pyöristyvätkö hinnat alaspäin, nähdäänkö rajujakin tiputuksia luksusluokassa vai tapahtuuko jotain muuta. Tällä hetkellä on vaikea ennustaa, mihin suuntaan kellomarkkinat kehittyvät: palettiin kun vaikuttaa sen verran monta tekijää.
Pieni loppureflektointi
No, omat roposeni eivät kuitenkaan liiku ihan edellä mainittujen hintaluokassa kuin villeissä unelmissa ja yleisesti ottaen premium-kellojen tilanne on hyvä. Jos katsotaan vaikka Seikoa, Orista tai Longinesia, niin tavaraa löytyy hyllystä ja ihan normaaleihin hintoihin. Hintailmiöt kohdistuvat lähinnä arvoluokkaan. Kellohommat on onneksi siitä hemmetin mukavia, että tätä pystyy harrastamaan hintaluokasta huolimatta: upeita kapistuksia kun saa käytettynä ja pienemmälläkin rahalla. Kiinnostavaa vaihetta silti eletään kellomarkkinoiden osalta.
Tällaisia mietteitä tänään ja näin on syksy isketty käyntiin taas kerran! Ehkä sen Laconkin uskaltaa laittaa tilaukseen. Ennenaikainen joululahja, anyone?