Mitä omalle harrastukselle kuuluu?

Euroopassa ja koko maailmassa eletään melko erilaista aikaa viime syksyyn (ja kesään) peilaten, jolloin oma kelloharrastukseni alkoi. Surkuhupaisaa tässä on se, että nyt korona globaalina pandemiana ei oikein edes tunnu miltään uusien uhkien keskellä. 

Tässä on ollut oma kellokuume jo jonkin aikaa taas kovilla – jostain syystä olen saanut päähänpinttymän, että en voi elää tällä hetkellä ilman Lacon pilottia. Ja Seiko Prospex Alpinist 1959:a. Jajaja. Sisäinen tuska on valtaisa ja kun vielä kärsimätönkin on pieni ihminen. Mielen perukoilla kuitenkin ääni käskee hetken miettimään sitä nk. oikeaa hetkeä. Mutta. Kaikkiin meihin ei tietty nyt läpikäytävä turbulenssi vaikuta aivan samalla tavoin, joten iloitsen uusien kiipperienne puolesta!

Luksusvalmistajien tuska

Kalliimman pään kellovalmistajilla ei ole ihan hirvittävän helppoa tällä hetkellä. Osien ja materiaalien saatavuudessa on haasteita, minkä takia esimerkiksi merkkihuollotkin saattavat joissain tapauksissa venyä viikoista monien kuukausien mittaisiksi. Sama pätee myös uusien high-end mallien tuotantojonojen purkamiseen. Valmistusvolyymiä kun ei voi vain taikoen lisätä – jokainen arvokello on kuitenkin aikaa ja merkittävän määrän käsityötä vaativa prosessi.

Kellomarkkinat elävät tottakai samalla tavalla heijastellen globaalia taloustilannetta kuin mitkä vain muutkin markkinat. Mielenkiintoisena lisänä kryptomarkkinoiden katastrofaalinen sukellus aiheutti vielä pientä buustia käytettyjen arvokellojen räjähdysmäiseen kasvuun markkinoilla. Niin vaan ne kryptomarkkinatkin mukailevat rahoitusmarkkinoiden käyriä.

Erityisesti luksussegmentit, kuten kellot ja korut esimerkiksi, ovat haavoittuvaisia, kun globaalin talouden mittarit ovat pakkasen puolella. Monestihan fyysistä varallisuutta vaihdetaan rahaksi ja uusia ei-niin-välttämättömiä hankintoja mietitään uudelleen muutamaan otteeseen ennen ostopäätöksiä.

Huipuista ylös vai alas?

Silmään on pistänyt nyt alkusyksystä erityisesti käytettyjen high-end mallien hintojen lasku suurimmista huipuista kansainvälisellä tasolla. Piikkien tasoittuminen alkaa myös pikkuhiljaa näkymään täällä härmässä, kun tarjonta alkaa ylittämään kysyntää. Aivan holistinen ilmiö ei kuitenkaan ole kyseessä, sillä osa nostaa arvoaan edelleen tasaisessa sykkeessä. 

On mielenkiintoista nähdä, miten markkinat korjaavat hintoja ja mihin uudet hintatasot tulevat asettumaan. Isona kysymysmerkkinä on erityisesti, mitä tapahtuu, jos arvokellojen määrä edelleen lisääntyy huomattavasti käytetyillä markkinoilla: pyöristyvätkö hinnat alaspäin, nähdäänkö rajujakin tiputuksia luksusluokassa vai tapahtuuko jotain muuta. Tällä hetkellä on vaikea ennustaa, mihin suuntaan kellomarkkinat kehittyvät: palettiin kun vaikuttaa sen verran monta tekijää.

Pieni loppureflektointi

No, omat roposeni eivät kuitenkaan liiku ihan edellä mainittujen hintaluokassa kuin villeissä unelmissa ja yleisesti ottaen premium-kellojen tilanne on hyvä. Jos katsotaan vaikka Seikoa, Orista tai Longinesia, niin tavaraa löytyy hyllystä ja ihan normaaleihin hintoihin. Hintailmiöt kohdistuvat lähinnä arvoluokkaan. Kellohommat on onneksi siitä hemmetin mukavia, että tätä pystyy harrastamaan hintaluokasta huolimatta: upeita kapistuksia kun saa käytettynä ja pienemmälläkin rahalla. Kiinnostavaa vaihetta silti eletään kellomarkkinoiden osalta.

Tällaisia mietteitä tänään ja näin on syksy isketty käyntiin taas kerran! Ehkä sen Laconkin uskaltaa laittaa tilaukseen. Ennenaikainen joululahja, anyone?

On mielenkiintoista nähdä, miten nimenomaan hype alkaa rakentumaan aina pikkuhiljaa edellisten messujen jälkeen. Foorumit alkavat täyttyä expectations ja predictions aiheisista ketjuista, missä jengi koittaa päästä kiinni kellobrändien mielenliikkeistä markkinoilla. Se on mahtavaa, miten johtolankoja sidotaan yhteen ja erilaiset punaiset ajatuslangat alkavat muodostua. Joskus osutaan jopa ihan oikeaankin. Siis joskus. Tärkeintä on, että se on äärettömän hauskaa. 

Herääkin ajatus siitä, että ovatko itse uudet julkistukset tärkeämpiä vai yhteisöllinen arvuuttelu, odotuksesta koituva jännitys ja pyrkimys tulkita brändien ajatuksia uutuusjulkaisujen takana? Hetken pohdittuani allekirjoittanut ajautuu ehkä yhteisöllisen fiilistelyn kannalle. Tottakai uudet mallit ovat aina mielenkiintoisia ja jännittäviä nähdä, mutta onhan nyt valtavan iso osa tätä meininkiä ajatusten jakaminen ja kaikki kollektiivinen pyörittely aiheiden tiimoilta. Ainakin itselleni oleminen osana aktiivista porukkaa ja sen tuoma kommunikointi ajaa pelkkien uusien kellomallien yli.

Hauskaa on myös nähdä, miten keskustelu uusista malleista, muiden toiveisiin yhtyminen ja uusien ajatusten löytäminen muiden haaveista on iso osa harrastusta. Itse tunnistan vastaavan ilmiön myös esimerkiksi hifin ja kitaroiden puolelta – foorumeilla debaatti käy kuumana ja on varsin koukuttavaa ihan vain lukea kommentteja tai heittää lisää vettä myllyyn osallistumalla keskusteluun.

Valmistajat eroavat melko paljon siinä, miten he ottavat huomioon yleisönsä toiveet. Esimerkiksi Rolex viittaa aika vahvasti kintaalla ja tekee just sitä, mitä milloinkin haluaa – ottakaa tai jättäkää, kumminkin otatte =) Verisukulainen Tudor taas on ottanut hiukan löyhemmän linjan ja on hanakampi tarttumaan fanien toiveista koppia. 

Tänä vuonna nähtiin myös melkoinen metsän kätköistä suoraan ajovaloihin rynnännyt hirvi, jolle Watches & Wondersin PR-auto hävisi 100-0, nimittäin MoonSwatch. Kyseessähän on siis hurjan mediamyräkän nostattanut Omegan ja Swatchin yhteistyö, jossa Omegan biokeraamiseen Speedmaster-kuoreen on isketty Swatchin paristokoneisto. Toinen puoli kansasta huutaa  häväistystä ja toinen puoli kaivaa lompakosta rahojaan. 

Swatch Group tuli ovelasti ulos julkaisulla juuri ennen W&W-messuja ja sai vedettyä kyllä kaiken huomion itseensä. Well played Swatch, well played. Hype on kantanut tässä casessa aikamoisen pitkälle, sillä 250 euron kelloa myydään Chrono24:ssa monien kymmenien tuhansien hintaan. Omaan pirtaani pikkuisen hullua tästä tekee se, että näitähän riittää kaikille kyllä, kun tuotanto pyörähtää isommalla vaihteella käyntiin.

Jos itse kellokeväältä jokin nousi itselleni ylitse muiden, niin ehdottomasti Breitling Navitimer 70-juhlavuotismallit. Aivan älyttömän hienoja kokonaisuuksia omaan silmään – varsin pistämätöntä tyyliä ja hieno kunnianosoitus ikoniselle, kahdeksannelle vuosikymmenelle siirtyvälle mallille. Tämä on hyvin vahvasti sitä munuaisenmyyntiosastoa. Huh!

Tietenkin myös itsellä oli kevääseen haave- ja toivekuvia. Vahvasti olisin toivonut Sinniltä jotain uutta pilotimpaa mallia 556 Anniversaryni kaveriksi, mutta sieltä tulikin 556:sta kaikilla kivoilla pastellisävyillä. Uusi Limited Edition EZM on omalle kukkarolle vähän tyyriinpuoleinen vielä. Noooo…. jos sitten ensi keväänä?

Minkälainen ostos sitten on kestävä ostos? Surkuhupaisintahan tässä on se totuus, että kestävin hankintapäätös on se, että ei osta. Kellothan eivät ole välttämättömyys elämän kannalta (kylläkyllä, sanoin kuin sanoinkin tämän) vaan luksustuotteita, jotka on… no, todella kivoja kapistuksia!

Kuitenkin, jos tarkastellaan ostamisen kannalta esimerkiksi muotia tai autoja, ovat kellojen kaltaiset, yli sukupolvien kestävät tuotteet, melkoisesti kestävämpiä hankintoja. Lisäksi tottakai käytetyn kellon hankinta, flippaaminen tai treidaaminen on aina ekologisempi teko kuin uuden ostaminen (niinhän se tietty kaikessa).

Mutta kellomaailmassakin tapahtuu yllättävän paljon tällä hetkellä muutosta ekologisempaan suuntaan ja useilla brändeillä vastuullisuus otetaan jatkuvasti vakavammin, mikä on sangen erinomaista. Tässä varmasti yksi tekijä on se, että kuluttajat vaativat yrityksiä olemaan läpinäkyvämpiä tuotteissaan niin sosiaalisessa, taloudellisessa kuin ympäristönkin kontekstissa. Tuskin kukaan haluaa sen kiipperin tai graalin olevan verhoutunut epämääräisiin hämäryyksiin.

Itse kun olen vasta suhteellisen noviisi kellomerkkien historiassa ja toiminnassa, oli melkoinen yllätys, kuinka paljon vastuullisuustekoja brändit rahoittavat ja millaisia yhteistöitä ne tekevät, kun teki aiheeseen pientä pintasukellusta. Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole olla puolesta tai vastaan, moralisoida tai arvostella – enemmänkin vain vähän valottaa verhoa kellomaailman vastuullisuustilaan.

Viime vuonna iso puheenaihe oli Panerain Submersible eLAB-ID konseptikello, jossa kellon painosta 98.6 % oli kierrätysmateriaaleja. Samoihin aikoihin Panerai aloitti yhteistyön UNESCOn hallitustenvälisen valtameritoimikunnan (UNESCO Intergovernmental Oceanographic Commission) kanssa levittääkseen tietoutta kansalaisille, sijoittajille ja instituutioille heidän toimintansa vaikutuksista maailman meriin.

Muitakin isoja valmistajia kiinnostaa merien hyvinvointi – Blancpain, Omega ja Breitling ovat kaikki osaltaan tukemassa maailmanlaajuisia hankkeita (lähde) merien tilanteen parantamiseksi, joilla on saatu aikaan merkittäviäkin tuloksia.

Vuoden 2021 lopulla nähtiin myös mielenkiintoinen avaus, kun IWC ja hiilijalanjäljetöntä, kestävää yliäänimatkustamista kehittävä Boom Supersonic julkistivat yhteistyön. Legendaarinen pilottikellovalmistaja ja uuden ajan lentoyhtiö löysivät samaa maata brändiyhteistyölle, sillä molempien yritysten toiminnan ytimessä on kestävä kehitys sen kaikilla tasoilla. IWC:n sustainability report on muuten aika vakuuttava lukupaketti – kannattaa vilkaista, sillä kaverit ottavat homman melkoisen vakavasti! Kunnioitettavaa, ei voi muuta sanoa. Tsekkaa tästä.

Kestävä kehitys on seksikästä ja se tuo mukanaan myös mahdollisuuden viherpesulle. On kuitenkin hienoa nähdä, että kellomaailman useat isot nimet ovat aidosti sitoutuneet pitämään huolta maapallon tilasta ja antamaan takaisin – ainakin jollain tasolla. Kestävät aloitteet, toimenpiteet ja materiaalit kuitenkin usein valuvat ylhäältä alaspäin pikkuhiljaa. Ei sillä, etteikö olisi jo pienempiä brändejä, jotka haluavat saada aikaan muutoksia alalla. Ruotsalainen Triwa valmistaa kellonsa humanium metalista, joka on tehty kierrätetyistä aseista, ja löytyy heiltä myös Time for Oceans -mallisto, joka on tehty täysin rannoilta ja vesistöistä kerätystä kierrätysmuovista sekä kalaverkoista. Muovin kierrätystöihin ovat lähteneet vahvasti myös Bulgari ja Breitling.

Työtä on silti edelleen tehtävänä kellomaailmassa, kun puhutaan vastuullisuudesta ja kestävästä kehityksestä. Esimerkiksi vuonna 2020 Sveitsissä äänestettiin lakia vastaan, jossa sveitsiläiset yritykset olisivat joutuneet lailliseen vastuuseen ulkomailla tuottamistaan ihmisoikeusrikkomuksista. Vuodesta 2023 yritykset on velvoitettu ESG-raportointiin (Environmental, Social & Governance) ja due diligence valvomaan lapsityövoiman ja konfliktimateriaalien käyttöä. Edelleenkään näiden rikkomisesta ei seuraa lakitoimia sveitsiläisille yrityksille, mutta onhan se toki askel eteenpäin – ainakin kuluttajat voivat tehdä omat päätöksensä läpinäkyvämmän raportoinnin ansiosta.

Kulta on yksi isoimpia puheenaiheita myös kellojen osalta – hämmästyttävä 70 % maailman kultatuotannosta virtaa Sveitsin läpi. Tämä vastaa keskimäärin 80 miljardia Sveitsin frangia (kirjoittamishetkellä kurssi 0,94 €). Kultakaivosten toiminnassa on paljon ongelmia – esimerkiksi kulta pitää usein syövyttää ulos kiviaineksesta elohopealla tai syanidilla. Tämä johtaa usein näiden myrkkyjen päätymiseen alueiden pohjavesiin ja aiheuttaa peruuttamatonta vahinkoa.

Bulgari on tässä hieman paremmin vastuullisuuden hermoilla: heidän käyttämästään kullasta 100 % on kierrätettyä kultaa (en vielä tähän ehtinyt merkittävästi tutkia muiden brändien kultapolitiikkaa – muitakin mahdollisesti näin toimivia löytyy).

Mitä tästä kaikesta nyt pitäisi ajatella? Ehkä sitä, että se käytetty kello on oikeasti ekologinen valinta. Ehkä myös sitä, että voi olla hyvä tutkia uutta kelloa ostaessa hieman yrityksen taustoja, jos vastuullisuudella on itselle painoarvoa – se jääköön jokaisen itsensä päätettäväksi =)

Muistakaa myös pienenä tekona, että joskus, kun se oma kello alkaa tylsistyttämään ja halajaa uutta kaupan hyllyltä – vaihtakaa vaikka ranneketta uuteen jännittävämpään. Uskomatonta, kuinka uudelta kapistukselta se vanha kello voikaan tuntua. Näin tulee käymään oman Sinn LE:ni kanssa kotvan kuluttua.

Lähteet:

• https://www.hodinkee.com/magazine/low-impact-watchmaking-for-a-changing-world
• https://www.hodinkee.com/articles/panerai-luminor-marina-esteel-introducing
• https://boomsupersonic.com/flyby/post/timely-partnership-iwc-and-boom?fbclid=IwAR2SpmJ3TJ8b6qwxSiqN3RoFeohqDYAFNoMNWdW1qn4X7LhiwHXBRpp48fo
• https://journal.hautehorlogerie.org/en/can-a-luxury-watch-be-sustainable/
• https://www.lifestyleasia.com/sg/style/watches/sustainable-watch-brands-2021/
• https://www.iwc.com/en/company/sustainability-at-iwc/digital-report-2020.html
• https://www.sustainablejungle.com/sustainable-fashion/sustainable-eco-friendly-watches/#item%203
• https://www.nytimes.com/2020/11/19/fashion/watches-sustainability-panerai-iwc-switzerland.html
• https://www.wantedonline.co.za/watches-and-jewellery/2021-01-20-sustainable-luxury-these-watch-brands-are-doing-their-bit-for-our-planet/

Kelloista keskustelua vai tyylidilemma?

Kelatkaa niitä läpiryynättäviä lukemattomia joulupöytiä, jossa pääsee omaa kelloa esittelemään. Kivaahan se on nimenomaan tähän tarkoitukseen hommata jo etukäteisjoululahjakello itselle, jota pääsee ihastelemaan jo juhlakattauksen jokaisella haarukallisella. Ei tällä harrastamisella vielä mitään ihan high-endia, mutta joku sopuhintainen laatukello, josta löytyy hyvä syy sijoittaa taas pikkuisen lisää alkaneeseen kellotaipaleeseen. Oikeastaan tässä odottaa eniten sitä, että löytää niistä kinkkupöydistä muita kelloja, joista päästä juttelemaan ja kuulemaan stooreja niiden takana.

Jotta ihka aitoon joulutunnelmaan pääsee, niin parasta olis tottakai tilata esim. Amazonista oikea joulukello – löytyy kuulkaa upeita luomuksia, kun iskee hakusanaksi christmas watch. Ainakin sen vois ripustaa kuuseen kimaltelemaan, ettei jää ihan kertakäyttökelloksi. Joulukellot kuusenkoristeina saa ihan uuden merkityksen. Saa napata bisnesideasta kiinni.

Mitä ranneke pitäisi kelloon laittaa joulun kunniaksi? Mennäkö maanläheisellä nahkarannekkeella vai iskeäkö teräsranneke hohtamaan ranteen ympärille? Kellojen suunnittelijat tietenkin ovat miettineet kokonaisuuden tarkkaan, miten rannekkeen sävy, tuntuma ja fiilis elävät taulun ja kuoren eri elementtien kanssa yhteen. Välillä on kuitenkin hauskaa vähän rikkoa rajoja ja löytää omintakeisia ratkaisuja – tämäkin täysin oma maailmansa, jossa vielä riittää tutkittavaa.

Ja sitten – ai saakeli – tähän yhtälöön kun ottaa mukaan kaikki kauluspaidat, t-paidat ja neuleet, niin mahdollisuudet alkaa olemaan melkein rajattomat. Voi olla, että ensimmäistä kertaa mun elämässä vaatevalinnoissa joulupöytään kestää pidempään kuin napakka 12 sekuntia.

Kulutusjuhlat yllyttämässä

Huomio kiinnittyy kelloihin muutenkin eri tavalla. Black Friday oli ensimmäinen tikki, kun uutta potentiaalisten kellojen listaa alkoi rustaantumaan paperille eli kännykän memoon suhteellisen vikkelällä tahdilla. Toki tässä on itse vielä sellaisessa tilanteessa oman harrastamisen kanssa, että nimenomaan laatukellojen edullisemmasta päästä löytyy paljon kiinnostuksen kohteita ja oikea arvokelloluokka häämöttää vielä jossakin kauempana. BF ynnä muut alet ei ihan hirveästi päde, kun aletaan puhua esimerkiksi Rolexista, Paneraista tai Breitlingista. Ainahan sitä voi kysymällä mennä hakemaan AD:lta huvittuneita katseita 😀

Nyt joulun aikaan tahti ei ole sen ihmeemmin hellittänyt eli kohta alkaa rankat karsinnat ja pudotuspelit siitä, mitä sinne listalle tulee oikein jäämään. On se hitto jännä, kun yhtenä päivänä halajaa toista ja toisena seuraavaa – ehkä sitä rauhoittuisi hieman, jos muutaman flipin heittäisi väliin? Toisaalta taas edelleen oma Sinn jaksaa säväyttää joka kerta ranteessa. Joskus se uus rannekekin on ihan riittävä uusi tuuli.

Kellot on toisaalta loistava lahja niin itselle kuin muillekin. Laadukkaat kellot kestää niin sanotusti isältä pojalle ja käytetyn laatukellon ostaessa pitää kiertotalouden pyörät pyörimässä – aina ei tosiaan tarvitse ostaa kaikkea uutena 🙂

Eka kellokohtaaminen – approved!

Tapahtuipa myös viime perjantaina ravintolassa käydessäni ensimmäinen kellokeskustelu täysin tuntemattoman herrasmiehen kanssa, joka sattui olemaan meidän tarjoilijamme. Hän kysyi uteliaana, mitä löytyy ranteesta ja esitteli myös omaa Vostokin suklaria (nyt jos ei tiedä, mikä on suklari tai aiemmin mainittu AD, niin voi käydä pikapikaa lukaisemassa blogista no. 2 sanastoa). Sattumoisin kävi myös ilmi, että herra vierailee säännöllisesti mun duunipaikalla, joten sovittiin kahvitreffit, kun törmätään seuraavan kerran. Ensimmäinen out-of-nowhere kellofrendi, diggaan. Kelloissa on selkeästi yhdistävää voimaa.

Kelloyhteisö tekee hyvää

Ja muuten! Aivan loistava juttu, johon törmäsin: Facebookin Kelloharrastajat-foorumilla on ollut tapana järjestää Boxit Auki -keräys, jossa on kerätty varoja hyvään tarkoitukseen. Kohteina on ollut Mieli ry, Hope ry ja Lastenklinikoiden kummit. Nyt 2021 keräystä ollaan virittelemässä kokoon eli kannattaa ottaa Kelloharrastajat-ryhmä seurantaan (Kiipperin sivujen lisäksi tottakai), jos haluaa mukaan lähteä tekemään hyvää.

Näihin sanoihin, oikein rauhallista ja hyvää joulua – toivottavasti pukki tuo tikittäviä lahjapaketteja!

Kello-harrastaja-kello

Itsellä kesti varmaankin muutamia kuukausia, ennen kuin kellolingo alkoi olemaan sen verran hallussa, että pystyi ainakin esittämään kelloharrastajaa vähän tietämättömämmässä porukassa. No ei vaiskaan, mutta onhan se nyt kiva keskustella asioista niiden oikeilla termeillä ja ei tarvii skagailla esimerkiksi, että ‘’no se metallirinkulajuttu siinä kellon näytön ympärillä, jossa on niitä merkkejä ja värejä, tiätsä?’’ Tuttavallisemmin siis bezel.

No, onneksi setä Google on keksinyt loistavan apuvälineen, jolla tietoa saa kaiveltua tiedon valtaväylän syövereistä. Koostin tähän kuitenkin muutamia termejä, jotka itsellä aiheuttivat pientä näpyttelyä alkuun. Näillä pääset jo pikkuisen paremmin sisään kellokeskusteluihin.

On hyvä muistaa, että kaikelle tarvitsee tottakai aikaa ja kaikkea ei voi heti tietää. Sitä tietoa kun on saatavilla ihan liikaakin. Tämän kun hyväksyy, niin uusiin syviin vesiin on kiva päästä sukeltelemaan (muistakaa lapset, ei pukukelloa vaan suklari aina vesileikkeihin) ja ottamaan haltuun uusia juttuja – ainakin, jos on luonnostaan tällanen vähän liiankin utelias kaveri.

AD

Lyhenne valtuutetusta jälleenmyyjästä, tulee englannin kielestä sanoista Authorized Dealer.

ETA

Ei Estimated Time of Arrival kellojen tapauksessa vaan Sveitsin (ja maailman) isoin kellokoneistojen valmistaja, joka on osa The Swatch (just se Swatch) Group Ltd:ia. ETA:n valmistamia koneistoja käytetään lukemattomissa määrin kellobrändejä kvartseista automaatteihin. ETA:n juuret juontavat jo 1700-luvulle eli suhteellisen perinteikäs firma. Muita isoja koneistovalmistajia ovat esimerkiksi nipponinmaalainen Miyota ja toinen iso sveitsiläinen, Sellita.

Full-set

Jos oot kellojen myynti-ilmoituksia tutkinut, niin tätä näkee jatkuvasti. Full-setillä yleisesti tarkoitetaan, että kelloa myytäessä mukana on kellon lisäksi laatikko ja takuutodistus. Joillekin se taas tarkoittaa kaikkea mahdollista, kuten uloimmat boksit, hangtagit ja alkuperäinen ostokuitti – riippuu vähän tallaajasta. Limited edition keräilykelloissa vielä saattaa olla mukana tulleena muutakin tillbehöriä, mikä kannattaa ehdottomasti säilyttää kellon arvon kannalta. Säilytä siis aina ihan kaikki, mitä kellon mukana tulee ostettaessa. Suojamuovin saat heittää pois, se sallittakoot.

Flippaus

Toinen äf-alkunen sana. Flipatessa kelloja vaihdetaan kauppakumppaneiden kesken päittäin ilman välirahaa.

Graali

Graali on se kellomaailman yksisarvinen – myyttinen kello, joka on niin täydellinen, ettei siihen ikinä kyllästy, joten se ei ikinä lähde vaihtoon. Jotkut etsii graalia koko elämänsä, mutta jotkut hyväksyy sen tosiasian, että graalin maanisen etsimisen sijasta kannattaa hommata kiippereitä – niitä voi olla useampiakin. Molempi parempi ja vaihtelu virkistää, eiks jeh? 😉

In-house

In-housella meinataan melkeinpä aina kellovalmistajan omavalmisteista koneistoa. Tällaisia kellomerkkejä ei ihan puissa kasva, koska koneistojen kehittely ja valmistus on melkoisen intensiivistä puuhaa eli hieman arvokkaammista merkeistä puhutaan heti kättelyssä. In-house koneistoja käyttävät muun muassa Rolex, Patek Phillipe, Panerai, Omega, Cartier, A. Lange & Söhne ja Jaeger-LeCoultre. Itse asiassa Seiko valmistaa myös omat koneistonsa. In-house on käsitteenä hieman veteen piirretty viiva: kaikki koneistot eivät kuitenkaan välttämättä ole ihan aidosti in-house, vaikka valmistaja niin väittäisi – tosiasiassa osa saattaa olla hieman muokattuja versioita muiden koneistoista.

Lume

Kuva kellosta ja teksti: ensilumet. No tän mä tiesin vähän jo etukäteen, mutta voi aiheuttaa kysymysmerkkejä. Lumella tarkoitetaan siis kellon viisareiden ja merkintöjen pimeässä valaisevaa efektiä, joka tulee ns. lumenisoivasta maalista (usein strontiumaluminaatti). Joskus aikoinaan efekti saatiin aikaan radiumilla, mutta meidän kaikkien onneksi ne ajat on jo takana päin. Sitten on vielä elektroluminesenssi, jossa kellotaulun takana olevan fosforin läpi johdetaan sähköä sytyttäen kellotauluun valon. Kätevää, eikö?

Mielenkiintoinen artikkeli lumen synkästäkin historiasta:
https://www.namokimods.com/blogs/namokitimes/lume-101-all-about-watch-luminescence

Mikrobrändi

Pienempi kellovalmistaja, jonka tuotanto on alle parituhatta kelloa vuodessa.

Muotikello

Gant, DW, Boss, Tommy Hilfiger, Calvin Klein ja muut. Muotivalmistajien kelloja, joissa maksaa enemmän brändi kuin tekniikka. Usein kvartsikoneistoilla, mutta nykyään ilmaantunut myös automaatteja kalliimpaan päätyyn. Jälleenmyyntiarvo näissä melko heikko verrattuna laatukelloihin.

Nato

Nyt ei puhuta sotilasliitosta, vaan itse asiassa kellon rannekkeesta – joka kuitenkin liittyy sotaan. Nato on nylonista valmistettu kangasranneke, jota saa vaikka missä väreissä. Natoranneke suunniteltiin Britannian armeijan käyttöön 70-luvun alussa ja on kestävämpi sekä käytännöllisempi kenttäolosuhteissa vrt. nahka tai metalli. Natoranneke tulee usein esim. pilotti- tai kenttäkelloissa (pilot watch / field watch).

Pepsi / Kokis / Batman

Viittaa väriyhdistelmään kellon lasin ympärillä olevassa edellä mainitussa bezelissä. Pepsi (punasininen) / Kokis (punamusta) / Batman (mustasininen).

Rymykello

Kello, joka voi olla mukana huolettomasti maailman melskeessä – pari naarmua tai vekkiä ei haittaa.

Rannettaminen / rannetus

Se ihana toimenpide, kun testaat uutta kiipperiä käteen ensimmäistä kertaa!

Two-tone

Two-tone kellon kotelo on valmistettu kahdesta eri materiaalista ja näin ollen on kaksivärinen. Klassinen esimerkki on kulta-ruostumaton teräs (hopea/kulta). Samat materiaalit kantavat usein myös rannekkeeseen.

Skele

Skele eli skeleton on kello, jossa kellon koneisto on jätetty näyttävästi näkyville – kellotaulu ja takakansi ovat siis ‘’läpinäkyviä.’’

Suklari

Sukelluskello eli korkeita paineita kestävä kello. Rolex Submariner 16800 on ehdottomasti sukelluskelloista se ikonisin. Muissa kelloissa kuin suklareissa varsinkin on hyvä muistaa, että kellon tiivisteet kuivuvat ajan myötä ja näin ollen kadottaa vesitiiveytensä, vaikka kello olisi vaikka 10 bariin asti tiiviiksi merkattu.

Mistä lisää?

Kellofoorumilla jäsen Binh on koostanut loistavan listan, josta tsekata kattavasti kellosanastoa lisää – kannattaa kurkata!

https://kellofoorumi.fi/threads/kellotermist%C3%B6.19/

Lopuksi

Toivottavasti tästä listasta on jollekin vielä hyötyä kellotermejä etsiskellessä. Katsotaan taas, mitä seuraava blogi tuo mukanaan – todennäköisesti joulukuussa taas tapahtuu.

Muikeaa marraskuuta kaikille uusille, vanhoille ja vielä harkitseville kelloholisteille!

Täysin amatööri tässä ollaan kuitenkin vielä, eli jos mulle tuotaisiin arvokello ja siitä hyvin tehty feikkiversio eteen, niin mä en oo oikee ihminen niitä eroja tunnistamaan 😂 Sen verran vähän tässä parissa vuodessa oon ehtinyt tutustumaan tai sanotaanko, että ehtinyt tutkimaan kellomaailmaa – onhan sitä mielenkiintoista settiä maailma täysi viisarikaupalla.

Oon ite elokuussa täyttänyt 30v (mun ainoa kriisi oli kellokriisi, onneksi). Mun ikäluokka ei enää ole hirveän kiinnostunut ollut kelloista – ajanhan näkee kännykästä ja onhan ne nyt saakelin epäkäytännöllisiä, kun pitäis paristoa vaihtaa tai koneistoakin huoltaa. Omassa kaveripiirissä ei esimerkiksi kenelläkään ole ollut hirveästi mitään käyttökelloa / älykelloa ihmeellisempää.

Jotakuta saattaa kiinnostaa ehkä, että minkälainen mun oma kelloarsenaali on. Jos ei oteta mukaan mun 6 vuotta sitten saamaani kvartsi-Lotusta (kiitos mutsi ja faija <3), niin mun ensimmäinen kellohankinta tapahtui pari kuukautta sitten. Tähän tutkimusmatkaan, josta se kello sitten viimein löytyi ranteeseen, meni aika pitkälti kokonainen vuosi, jossa mieltymykset, kiinnostuksen kohteet ja päättämättömyyden sekä turhautumisen eri tasot vaihtelivat äärimmäisen lukemattomia kertoja.

Down the rabbit hole we go! 

Itse matkasin tosiaan mun kellomieltymyksissä suhteellisen vivahteikkaan seikkailuretken. Ensirakkaus oli Seikon Cocktail Time -sarja. Tyylikkäitä pukukelloja sopivassa hintaluokassa ekaksi kelloksi. Jostain syystä tästä mielenkiinto kävi Tissotin LeLocle -malleihin. Yht’äkkiä lisää Seikoja. Jenkkifoorumeilta löytyi mielenkiintoista juttua mikrovalmistajista – montakohan niistäkin tuli tutkittua läpi? Samalla vähän vaivihkaa koko ajan nousi ne speksit, mitä kellolta kaipaa ja siinä sivussa nousi myös hinta. Yllättikö ketään? Monesti mietin, että teenköhän mä tästä päätöksestä koskaan loppua vai jatkanko tässä kuumottelevassa kellojen kiirastulessa ikuisesti.

Sukelluskelloista en aluksi perustanut yhtään, mutta sitten mä törmäsin Seikon Mini Turtleen. Mitäköhän muita pienempiä suklareita maailmalla pyörii? Ja nnnnnoin siinä vierähti taas pari kuukautta suklareita tutkiessa. Tiedättekö sen fiiliksen, kun pamauttaa Redditiin tai Youtubeen ja sit huomaa, että kappas, 6 tuntia vierähti ilman nälkää tai janoa. Tätä se on välillä ollut mulle kelloja tutkiessa. Mielessä siintää ainoastaan, että se täydellinen, tai vielä tota aikasempaa täydellisempi, kello odottaa jossain tossa nurkan takana.

Satoja tunteja foorumeilla opetti lisää kellojen koneistoista, mekaniikasta, huoltamisesta, mutta myös asenteista ja tarinoista, joita liittyy tiettyihin merkkeihin. Isojen poikien juttuja kuunnellessa en voi väittää, etteivätkö monet stoorit olisi vaikuttanut omiin asenteisiin myös kellotutkimuksissa.

Niin, se kello!

No, loppu hyvin kaikki hyvin ja nyt parhaillaankin tätä kirjoitettaessa ranteessa killuu Sinn 556 Jubiläum eli 556-mallin juhlapainos. Näitä on tehty yhteensä 1000 kpl ja omassani läpinäkyvän takakuoren läpi paistaa metallin värisenä 133. Ei sillä, että numeroinnilla olisi mulle sen enempää merkitystä, mutta onhan se nyt ihan kiva, että tuntee omistavansa jotakin ainutlaatuista. Vähän niin kuin frendiporukassa se pienpanimobisse kädessä, mistä kukaan ei oo kuullut – onhan se nyt kiva, kun joku kysyy, että mikä toi on? Kyllähän se kutkuttaa, pakko myöntää.

Mikä niissä kelloissa kiehtoo?

Toisaalta, se ehkä muutenkin kelloissa viehättää – jokainen niistä on oma mekaaninen entiteettinsä, jolla tuntuu olevan oma henki, tarina ja sielunelämä. Kellot puhuttelee katsojaansa tai käyttäjäänsä aika monin eri tavoin. Tiettyyn merkkiin tai malliin voi olla jonkinlainen tunneside, mutta myös ulkonäöllisiä aspekteja löytyy detaljitasolla aika huikea määrä. On taulun väri ja sen eläminen erilaisissa valoissa, viisarien muoto, kruunujen hienot logokaiverrukset, istuvuus käteen, miltä kello näyttää ranteessa, millaiset tuntimerkit taulussa on ja paaaaaaljon muuta. Puhumattakaan siitä, miten joku kello saattaa näyttää täysin eri kapistukselta pelkällä rannekkeen vaihdolla. Jostain syystä itsellä on fiksaatio ruskeisiin nahkarannekkeisiin – ne vaan miellyttää silmää kaikkialla.

Let’s go!

Mukavaa, jos jaksoit lukea mun ensimmäisiä jaaritteluja tänne asti. Palataan about marraskuun vaihteessa seuraavien stoorien merkeissä ja katsotaan, minkälaisia aasinsiltoja siellä odottaa.

Mukavaa alkanutta syksyä kaikille!